Olipahan kesä

Tällä kertaa blogissa kurkataan, miten Helenan kesäaika 2021 Kustavissa sujui. Aika siellä ei koskaan tule pitkäksi, sillä vaativan esteetikon kesäkoti on ikuisuusprojekti, jonka kaunistamisesta Helena nauttii. 

Tänäkin kesänä autoni nokka kääntyi kohti Turunmaan saaristoa torstaisin heti työpäivän jälkeen. Anumarissa siirryttiin jälleen kesäaikaan, eli nelipäiväiseen työviikkoon, koko kesän ajaksi. Luksusta, kun joka perjantai oli kuin pieni kesäloma.

Näin lämmintä kesää en edes muista. Aurinkoa ja paahdetta riitti. Välillä olo oli kuin kinkulla uunissa, sillä kesäkoti on korkealla kalliolla, eikä kuumuutta voinut välttää.

 

Meren kimallus oli häikäisevää ja aina yhtä hienoa. Toisinaan merisumu yllätti, ja näkyvyys heikkeni salaman nopeasti. Auringon nousut ja laskut olivat kuin tuli, joita voi tuijottaa aina vaan. Kyllä luonto osaa. Eikä koko kesän saldo ollut kuin yksi kyy! 

Pelkkää lepoa viikonloput eivät olleet, vaan terassit saivat öljyä pintaan. Selkä huusi hoosiannaa ja taas kerran päätin, että yhtään enempää terassineliötä ei tule. Johan niitä on useampi sata!

Mutta jotenkin ne päätökset unohtuvat, kun uusi projekti taas alkaa - ja minullahan niitä riittää. Rakennuksia on vuosien varrella tullut huussin lisäksi kahdeksan. Huussi onkin ainoa asia, mistä en pidä - enkä varsinkaan sen tyhjentämisestä. Hulluutta on kaikenlaista, minulla se on tekemisen hulluus. Toimettomana on tylsää, mutta tänä kesänä varsinainen rakentaminen oli sentään lähes tauolla.

Elokuu toi kauan kaivatut sateet. Niin ihanaa! Sitä oli onnellinen vedestä. Ilma jäähtyi, yöunet paranivat. Jotkut kasvitkin saattavat vielä selviytyä. Kesäaikani päättyi elokuun viimeiseen viikonloppuun ja Muinaistulien yöhön. Nyt on akut ladattu ja syyskuu saa tulla. On ihanaa olla jälleen normaalissa rytmissä. Töitä tehdään täydellä teholla. Tapaamisiin Anumarissa!